Edunvalvontavaltakirjan tekemistä mietitään usein vasta siinä vaiheessa, kun ikää on jo karttunut tai kun toimintakyky on jo laskenut esimerkiksi pitkäaikaisen sairauden vuoksi. Edunvalvontavaltakirja kannattaa kuitenkin tehdä ajoissa, sen avulla pystyy varautumaan äkillisten ja yllättävien tapahtumien seurauksena tuleviin toimintakyvyn menetyksiin. Niin ikävää kuin se onkin, niin tällaisia yllättäviä tapaturmia tai sairauskohtauksia tapahtuu, esimerkiksi liikenneonnettomuuksia tai äkillisiä aivoinfarkteja, jotka voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa henkilön toimintakykyyn sellaisia muutoksia, ettei henkilö itse pysty hoitamaan kaikkia asioitaan. Tällaisessa tilanteessa aikaisemmin tehty edunvalvontavaltakirja helpottaa henkilön läheisten taakkaa henkilön asioiden hoitamisessa.

Edunvalvontavaltakirjan muotovaatimukset

Edunvalvontavaltakirjan on täytettävä laissa määritellyt muotovaatimukset, jotta se on pätevä. Edunvalvontavaltakirjassa määritellään aina, mitä asioita valtuutus kattaa, se voidaan rajata koskemaan vain jotain tiettyä oikeustoimea, asiaa tai omaisuutta. Edunvalvontavaltakirjassa voidaan esimerkiksi määrätä, että valtuutetulla on oikeus edustaa valtuuttajaa tämän omaisuutta koskevissa asioissa tai muissa taloudellisissa asioissa. Valtuutettu voidaan myös oikeuttaa edustamaan valtuuttajaa tämän henkilöä koskevissa asioissa, esimerkiksi terveydenhoitoon liittyvissä asioissa.

Edunvalvontavaltakirja on tehtävä kirjallisesti ja sen voi tehdä 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka ymmärtää valtakirjan merkityksen. Asiakirjasta on käytävä ilmi valtuuttaja ja valtuutettu, tarkoitus, asiat, joissa valtuutettu oikeutetaan edustamaan valtuuttajaa sekä määräys, milloin valtuutus tulee voimaan. Edunvalvontavaltakirjassa pitää lisäksi olla kahden todistajan allekirjoitukset. Todistajien täytyy olla samanaikaisesti paikalla valtuuttajan kanssa ja heidän on tiedettävä, että asiakirja on edunvalvontavaltuutusta varten tehtävä valtakirja, mutta heidän ei tarvitse tietää asiakirjan sisältöä. Todistajaksi ei kelpaa valtuuttajan puoliso, sukulainen tai vajaavaltainen henkilö, eikä sukulaisen puoliso. Valtuutettu, hänen puolisonsa sekä valtuutetun sukulainen puolisoineen, ovat myöskin esteellisiä todistajiksi.

Valtuutetun lisäksi edunvalvontavaltakirjassa kannattaa ehdottomasti olla myös nimettynä varavaltuutettu, joka hoitaa valtuuttajan asioita silloin, jos ensisijainen valtuutettu on tilapäisesti estynyt hoitamaan tehtäviään, esimerkiksi sairauden tai muun esteellisyyden vuoksi. Varavaltuutetuksi suositellaan nimeämään joku muu kuin sukulainen. Valtakirjassa voidaan nimetä myös toissijainen valtuutettu, siltä varalta, että ensisijainen valtuutettu ei ota tehtävää vastaan, luopuu tehtävästä tai tulee pysyvästi estyneeksi hoitamaan valtuuttajan asiaa. Toissijainen valtuutettu on pysyvä järjestely verrattaessa varavaltuutettuun.

Edunvalvontavaltakirjan voimaantulo

Edunvalvontavaltakirja tulee voimaan silloin, kun henkilön tila on heikentynyt siten, ettei hän enää itse kykene hoitamaan asioitaan. Edunvalvontavaltuutus pitää vahvistuttaa holhousviranomaisella, eli Digi- ja väestötietovirastossa. Valtakirja tulee voimaan vasta, kun holhousviranomainen on sen vahvistanut. Tällä on tarkoituksena ehkäistä yrityksiä valtuuttajan hyväksikäyttöön, ja turvata se, ettei valtuutusta käytetä ennenaikaisesti. Ennen kaikkea tarkoitus on myös lisätä kolmansien tahojen luottamusta valtuutukseen ja saattaa valtuutus valtuuttajan lähipiirin tietoon.

Valtuutetun tulee esittää holhousviranomaiselle alkuperäinen valtakirja ja lääkärintodistus tai vastaava todistus valtuutuksen antajan kyvyttömyydestä hoitaa asioitaan, joita valtuutus koskee. Valtakirjan voi tarvittaessa peruuttaa tai sitä voi muuttaa myöhemmin. Tällöin valtuutetun on kuitenkin kyettävä ymmärtämään myös uuden asiakirjan merkitys. Edunvalvontavaltakirjan voimaantulo on siis tarkoin säänneltyä, joten valtuuttajan ei tarvitse pelätä valtakirjan tekemisen aiheuttavan hänelle ennenaikaisia ongelmia.

Edunvalvontavaltakirja kannattaa siis laatia/laadituttaa mieluummin ”liian aikaisin” kuin liian myöhään.

Elma Haavisto, asianajaja