Avioero
Avioero
Avioeroa voivat hakea molemmat puolisot yhdessä tai toinen puolisoista yksin. Avioerohakemus jätetään jommankumman puolison kotipaikan käräjäoikeuteen. Avioerohakemuksen jättämisestä alkaa kulua kuuden kuukauden harkinta-aika. Mikäli toinen puolisoista on jättänyt hakemuksen yksin, alkaa harkinta-aika kulua vasta siitä, kun hakemus on annettu tiedoksi toiselle puolisolle. Harkinta-ajan jälkeen vähintään toisen puolisoista on jätettävä uusi hakemus, jotta puolisot tuomitaan avioeroon. Mikäli toista hakemusta ei ole jätetty vuoden kuluessa harkinta-ajan alkamisesta, avioero raukeaa. Avioerohakemusta ei tarvitse perustella ja avioeron saa, vaikka toinen osapuoli sitä vastustaisi. Jos puolisot ovat asuneet vähintään kaksi vuotta erillään ennen avioerohakemuksen jättämistä, heidät voidaan tuomita avioeroon ilman harkinta-aikaa.
Avioerohakemuksen yhteydessä voi myös vaatia yhteiselämän lopettamista, mikäli puolisot eivät pääse keskenään yhteisymmärrykseen siitä, kumpi puolisoista jää asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin. Käräjäoikeus joutuu tällöin ratkaisemaan, kumpi puolisoista on enemmän asunnon tarpeessa ja kumpi puolisoista joutuu muuttamaan pois yhteisestä kodista. Omistusasunnon osalta omaisuuden osituksessa ratkaistaan, kummalle puolisolle yhteinen asunto lopulta jää.
Ositus
Osituksessa jaetaan aviopuolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus. Osituksen tarkoituksena on purkaa aviovarallisuusjärjestelmä eli osituksessa toteutetaan käytännössä puolisoiden välinen avio-oikeus. Ositusta ei kuitenkaan suoriteta, mikäli aviopuolisoilla ei ole ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tällaisessa tapauksessa toimitetaan omaisuuden erottelu, jossa kumpikin puoliso saa oman omaisuutensa. Lisäksi molemmissa tapauksissa jaetaan tarvittaessa yhteinen eli puolisoiden yhteisomistuksessa ollut omaisuus. Jos aviopuolisoilla oli kaiken pois sulkeva avioehto, tehdään osituksen sijasta omaisuuden erottelu.
Ositusperuste syntyy, kun avioeroasia tulee käräjäoikeudessa vireille. Osituksen piiriin kuuluu se omaisuus, joka puolisoilla oli ositusperusteen syntyessä sekä tällaisen omaisuuden tilalle tullut omaisuus ja tällaisen omaisuuden tuotto. Omaisuus, joka on saatu ositusperusteen syntymisen jälkeen, ei kuulu ositettavan omaisuuden piiriin. Osituksen sisällöstä on määrätty avioliittolaissa.
Osituksen voi tehdä heti avioerohakemuksen jättämisen jälkeen. Laki ei aseta mitään määräaikaa osituksen tekemiselle – suositeltavaa se on tehdä heti kun on selvää, ettei yhteinen elämä tule enää jatkumaan ja avioeroasia on vireillä. Puolisot voivat sopia keskenään miten omaisuus jaetaan, jolloin puhutaan sopimusosituksesta. Jos sopuun ei päästä, voi kumpi tahansa puolisoista hakea pesänjakajan määräämistä käräjäoikeudesta. Tällöin pesänjakaja tekee jaon eli toimitusosituksen.
Suurien asiamies- ja oikeudenkäyntikulujen vuoksi sopimusositus on suositeltava, koska pesänjakajana toimiva asianajaja tai muu lakimies on oikeutettu veloittamaan osapuolia toimitusositukseen käyttämästään työajasta. Sopimusositus tehdään puolisoiden haluamalla tavalla eli puolisot ovat yhteisymmärryksessä sopineet, mitä kumpikin pitää tai saa osituksessa. Osituksessa laaditaan kirjallinen sopimus, jonka molemmat puolisot allekirjoittavat kahden esteettömän todistajan todistaessa asiakirjan oikeaksi. Sopimusosituksen hinnaksi muodostuu yleensä n. 1500 euroa. Mikäli asioista aletaan riidellä, kasvavat asianajokulutkin.
Avioeron perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa jaetaan pääsäännön mukaan puolisoiden kaikki omaisuus tasan puolisoiden kesken. Tästä voidaan poiketa, jos puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen. Joskus omaisuuden ositusta on mahdollista myös sovitella kohtuusnäkökohtien perusteella, jolloin omaisuutta ei jaeta puoliksi. Ositusta voidaan sovitella, jos ositus on kohtuuton tai jos toinen puoliso saisi siinä perusteetonta etua. Osituksen sovittelussa otetaan huomioon mm. avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi sekä säilyttämiseksi.
Perinteisesti molemmilla puolisoilla on omat avustajansa. Tarjoamme lisäksi mahdollisuutta molempien puolisoiden yhdessä saamaan juridiseen neuvontaan. Tämä on kustannuksiltaan edullisempi vaihtoehto silloin, kun se on eroavien puolisoiden välisen suhteen kannalta mahdollinen. Alkuvalmistelut kannattaa joka tapauksessa tehdä huolella – kirjata ylös puolisoiden varallisuus, velat ja vastuut sekä hahmotella, mitä itse haluaa. Mukaan kannattaa ottaa jo ensimmäiselle käynnille kaikki mahdolliset liitteet, tiliotteet, velkakirjat ja muut tositteet. Mitä kauemmin riidellään, sitä enemmän tulee kustannuksia. Jos haluaa säästää, irtaimistosta riitely kannattaa unohtaa.
Lapset
Jos perheessä on alaikäisiä lapsia, tulee sopia lasten asumisesta, huoltajuudesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta. Mikäli vanhemmat pääsevät sopimukseen asioista, sopimus kannattaa vahvistuttaa tuomioistuimessa tai kunnan sosiaalitoimessa. Jos asiasta ei päästä sopimukseen, asian ratkaisee viime kädessä tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi se voidaan saattaa samassa yhteydessä avioeron kanssa. Nykyään tuomioistuimiin ohjautuvat lasten huoltajuus- ja tapaamisoikeuskiistat ohjataan asiantuntija-avusteiseen sovitteluun, mikäli vanhemmat antavat siihen suostumuksensa. Avustamme sekä sopimustekstien laadinnassa että riitaisten asioiden selvittämisessä. Erityisesti tapaamisoikeuden kirjaamisessa kannattaa olla tarkka yksityiskohtien suhteen tulevien riitojen ehkäisemiseksi.