1. Perunkirjoitus tulee toimituttaa kolmen kuukauden sisällä vainajan kuolinpäivästä.
2. Tarvittavien sukuselvitysten ja virkatodistusten tilaaminen perunkirjoitusta varten tai sopiminen perunkirjoituksen toimittamisesta asiantuntijan kanssa. Vainajista tarvitaan sukuselvitykset ja elossa olevista pesänosakkaista sekä legaatinsaajista virkatodistukset. Helsingin seurakunnan alaisena toimii ev. lut. seurakuntien yhteinen keskusrekisteri, josta saa tilattua 1.10.1999 jälkeiset kirjoillaoloajat eri ev. lut. seurakunnissa yhdellä todistuksella. Tätä vanhemmista tai muiden seurakuntien/maistraatin kirjoillaolosta todistus täytyy edelleen tilata aikaisemman käytännön mukaan kustakin erikseen. Vainajista täytyy olla katkeamaton ketju virkatodistuksia siitä lähtien, kun vainaja on täyttänyt 15 vuotta. Vastaavat virkatodistukset tarvitaan myös perinnöstä luopujan osalta.
3. Kuolinpesän asioiden hoidosta tulee sopia pesän osakkaiden kesken.
4. Mahdollinen pesänselvittäjän ja/tai -jakajan hakeminen.
5. Mahdollinen testamentin tiedoksianto ja lakiosavaatimus.
6. Ilmoitus kuolemasta pankkiin ja postiin sekä tarvittaessa työnantajalle ja vakuutusyhtiöön.
   Pankki saa ilmoituksen kuolemasta myös suoraan väestörekisterikeskuksesta, mutta viiveellä. Vainajan antamat käyttöoikeudet lakkaavat, kun pankki saa tiedon kuolemasta. Pesän varoja käyttävät pääsääntöisesti pesän osakkaat yhdessä. Pesän osakkaat voivat luonnollisesti valtuuttaa jonkun osakkaista toimimaan kaikkien puolesta. Lisäksi jokainen pesänosakas on yksinkin oikeutettu:
   • saamaan perunkirjoitusta varten saldotodistukset vainajan tileistä ja lainoista
   • saamaan muitakin tietoja kuolinpäivästä alkaen
   • jättämään pankille maksettavaksi vainajan tililtä hautajaisiin tai muuten laskusta selvästi kuolintapaukseen liittyviä laskuja taikka vainajalle kuuluneita sähkö-, puhelin- tai esimerkiksi yhtiövastikelaskuja.
7. Mikäli vainajalla oli yhteinen tili esimerkiksi puolison kanssa, lesken käyttöoikeus tiliin jatkuu normaalisti.
8. Posti kannattaa siirtää tulemaan suoraan sille pesänosakkaalle, joka huolehtii pesän asioista. Postia vainajalle saattaa tulla vielä vuodenkin päästä.
9. Tarpeettomien sopimusten irtisanominen, kuten vuokrasopimukset, sähkösopimukset, lehtitilaukset, puhelin- ja laajakaistaliittymät, kaapeli- tai satelliittitelevisiot, maksukanavat, ateriapalvelu sekä kuukausilahjoitukset.
10. Jos vainaja oli varaton, vainajan kotikunnan sosiaalipalvelutoimistosta voi hakea hautausavustusta. Vainajalla voi olla joskus oikeus hautausavustukseen työsuhteen perusteella. Asia selviää viimeiseltä työnantajalta.
11. Leskellä ja lapsilla on tietyin edellytyksin mahdollisuus saada perhe-eläkettä. Lisätietoja antavat Kela ja työeläkelaitokset.
12. Mahdollinen vakuutuskorvaushakemus.
13. Vainajan tarpeettomien profiilien ja tilien poistaminen internetin palveluista kuten Facebook ja sähköposti.
14. Mahdollisten kiinteistöön kohdistuvien tai lakisääteisten vakuutusten ottaminen pesän/perinnönsaajan nimiin.

Yrityssaneerauksessa tavoitteena on toiminnan ja velkojen uudelleen järjestely siten, että siitä saadaan vielä kannattavaa. Konkurssissa kyse on toiminnan lopettamisesta ja varojen realisoinnista velkojen maksamiseksi.

Yrityssaneeraus on käytännössä usein vasta viimeinen vaihtoehto ennen konkurssia. Suomessa konkurssihakemusten määrä vuositasolla on noin 3000 hakemusta ja saneeraushakemusten 400. Arviolta puolet aloitetuista yrityssaneerausmenettelyistä epäonnistuu ja päättyy konkurssiin. Loogisia selityksiä näin suurelle epäonnistumisprosentille on mielestäni kaksi: joko on valittu väärä menettely tai se on tehty liian myöhään.

Yksi syy yrityssaneerausten vähäiselle määrälle on epäilemättä menettelyn hinta. Menettelyn hinta on yleensä vähintään 10 000 euroa. Suurempana syynä on ehkä kuitenkin se, että toiminnan kannattamattomuuteen havahdutaan liian myöhään, milloin menettelyn hintakin voi olla jo liian suuri yrityksen maksettavaksi. Mikäli ei sen sijan hakeuduta konkurssiinkaan, päädytään usein vielä pahempiin ongelmiin.

Oikea aikainen konkurssi on järkevämpää kuin lähteä tekemään oman talouden kannalta mitään typerää, kuten ottamaan pikavippejä. Puhdas konkurssi eli että rahat ovat loppu mutta ei ole taloudellisia sotkuja selvittelemättä, on aina parempi valinta myös velallisen itsensä kannalta. Konkurssiin myös yleensä liittyy sitä enemmän taloudellisia sotkuja, mitä pidemmälle tilanne on päästetty. Vähintään kirjanpito on usein tekemättä loppuajalta. Valinta on toki varmasti velalliselle vaikea – yrittäjyyteen kai väistämättä kuuluu vahva usko parempaan tulevaisuuteen. Tästä huolimatta tilannetta ei kannata päästää liian pitkälle ennen kuin siihen reagoi, joko saneerauksella tai konkurssilla.Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on myös hallituksen vastuu, jos pitkitetään konkurssiin hakeutumista, vaikka toiminta olisi ollut kannattamatonta jo pitkään.

Elma Haavisto-Mäkelä, asianajaja

• Osakas ei vastaa henkilökohtaisesti perittävän ja kuolinpesän velasta, jos hän huolehtii perunkirjoituksen toimituttamisesta määräajassa, eikä salaa tai ilmoita tahallaan vääriä tietoja perunkirjoitusta varten. Tässäkin tilanteessa velkavastuusta voi vapautua, jos pystyy osoittamaan, ettei ole aiheuttanut menettelyllään vahinkoa velkojalle. Se on eri asia, jos perillinen on esimerkiksi takaajana perittävän velassa ja annetut vakuudet pysyvät normaalisti voimassa.
• Osakkaat vastaavat lähtökohtaisesti henkilökohtaisesti velasta, jonka he ovat tehneet pesän lukuun. Tällaisia velkoja ovat tyypillisesti ainakin hautajaisiin ja perunkirjoitukseen liittyvät velat.
• Osakkaan on korvattava vahinko, minkä hän pesää hoitaessaan tai hallitessaan on tahallaan tai huolimattomuudestaan aiheuttanut jollekin, jonka oikeus on pesänselvityksestä riippuvainen. Tällaisia tahoja voivat olla ainakin perittävän tai pesän velkoja, toinen pesänosakas, erityisjälkisäädöksen saaja, pesänosakkaan velkoja tai perintöosuuden luovutuksensaaja.

Palautusvelvollisuus

Jos ositus tai perinnönjako on toimitettu ennen velkojen maksamista, tuomioistuin voi velvoittaa osakkaat palauttamaan joko kaiken osituksessa tai jaossa saadun omaisuuden tai velvoittaa heidät yhteisvastuullisesti suorittamaan pesälle velkojen maksamiseen tarvittavan rahamäärän.

Osakkaat ovat keskenään vastuussa rahamäärän suorittamisesta sen mukaan kuin he ovat osituksessa tai perinnönjaossa saaneet liikaa. Jos joku osakkaista ei pysty maksamaan omaa osuuttaan, muut osakkaat joutuvat maksamaan sen osituksessa tai jaossa saamallaan omaisuudella tai sen arvolla. Osakkaalla, joka on palauttanut varoja yli oman osuutensa, on oikeus saada muilta osakkailta korvaus. Osakkaan palautusvelvollisuus ei voi kuitenkaan koskaan ylittää sitä määrää, jonka hän on pesästä saanut.

Erityisjälkisäädöksen tai tarkoitemääräyksen perusteella pesästä saatu omaisuus on palautettava siltä osin, kun sitä tarvitaan velan katteeksi.

Jos palautettava omaisuus ei ole tallessa, on sen arvo korvattava. Samoin on korvattava mahdollinen arvon alentuminen. Rahalle on maksettava korkoa korkolain 3.2 § mukaan sen saamisesta lukien ja 4 § mukaan palautusvaatimuksen esittämisestä lukien. Omaisuuden tuotto tai muu hyöty on myös lähtökohtaisesti korvattava.

Velkojen maksujärjestys

1. Ensin maksetaan pesänselvitysvelat eli kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä johtuvat tarpeelliset kustannukset maksetaan ennen muita velkoja sitä mukaa kuin ne erääntyvät.
2. Seuraavaksi maksetaan vainajan velat.
3. Ja vasta sitten muut pesän velat.

Edunvalvontavaltakirjan muotovaatimukset

Edunvalvontavaltakirjan on täytettävä laissa määritellyt muotovaatimukset, jotta se on pätevä. Edunvalvontavaltakirjassa määritellään aina, mitä asioita valtuutus kattaa, se voidaan rajata koskemaan vain jotain tiettyä oikeustoimea, asiaa tai omaisuutta. Edunvalvontavaltakirjassa voidaan esimerkiksi määrätä, että valtuutetulla on oikeus edustaa valtuuttajaa tämän omaisuutta koskevissa asioissa tai muissa taloudellisissa asioissa. Valtuutettu voidaan myös oikeuttaa edustamaan valtuuttajaa tämän henkilöä koskevissa asioissa, esimerkiksi terveydenhoitoon liittyvissä asioissa.

Edunvalvontavaltakirja on tehtävä kirjallisesti ja sen voi tehdä 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka ymmärtää valtakirjan merkityksen. Asiakirjasta on käytävä ilmi valtuuttaja ja valtuutettu, tarkoitus, asiat, joissa valtuutettu oikeutetaan edustamaan valtuuttajaa sekä määräys, milloin valtuutus tulee voimaan. Edunvalvontavaltakirjassa pitää lisäksi olla kahden todistajan allekirjoitukset. Todistajien täytyy olla samanaikaisesti paikalla valtuuttajan kanssa ja heidän on tiedettävä, että asiakirja on edunvalvontavaltuutusta varten tehtävä valtakirja, mutta heidän ei tarvitse tietää asiakirjan sisältöä. Todistajaksi ei kelpaa valtuuttajan puoliso, sukulainen tai vajaavaltainen henkilö, eikä sukulaisen puoliso. Valtuutettu, hänen puolisonsa sekä valtuutetun sukulainen puolisoineen, ovat myöskin esteellisiä todistajiksi.

Valtuutetun lisäksi edunvalvontavaltakirjassa kannattaa ehdottomasti olla myös nimettynä varavaltuutettu, joka hoitaa valtuuttajan asioita silloin, jos ensisijainen valtuutettu on tilapäisesti estynyt hoitamaan tehtäviään, esimerkiksi sairauden tai muun esteellisyyden vuoksi. Varavaltuutetuksi suositellaan nimeämään joku muu kuin sukulainen. Valtakirjassa voidaan nimetä myös toissijainen valtuutettu, siltä varalta, että ensisijainen valtuutettu ei ota tehtävää vastaan, luopuu tehtävästä tai tulee pysyvästi estyneeksi hoitamaan valtuuttajan asiaa. Toissijainen valtuutettu on pysyvä järjestely verrattaessa varavaltuutettuun.

Edunvalvontavaltakirjan voimaantulo

Edunvalvontavaltakirja tulee voimaan silloin, kun henkilön tila on heikentynyt siten, ettei hän enää itse kykene hoitamaan asioitaan. Edunvalvontavaltuutus pitää vahvistuttaa holhousviranomaisella, eli Digi- ja väestötietovirastossa. Valtakirja tulee voimaan vasta, kun holhousviranomainen on sen vahvistanut. Tällä on tarkoituksena ehkäistä yrityksiä valtuuttajan hyväksikäyttöön, ja turvata se, ettei valtuutusta käytetä ennenaikaisesti. Ennen kaikkea tarkoitus on myös lisätä kolmansien tahojen luottamusta valtuutukseen ja saattaa valtuutus valtuuttajan lähipiirin tietoon.

Valtuutetun tulee esittää holhousviranomaiselle alkuperäinen valtakirja ja lääkärintodistus tai vastaava todistus valtuutuksen antajan kyvyttömyydestä hoitaa asioitaan, joita valtuutus koskee. Valtakirjan voi tarvittaessa peruuttaa tai sitä voi muuttaa myöhemmin. Tällöin valtuutetun on kuitenkin kyettävä ymmärtämään myös uuden asiakirjan merkitys. Edunvalvontavaltakirjan voimaantulo on siis tarkoin säänneltyä, joten valtuuttajan ei tarvitse pelätä valtakirjan tekemisen aiheuttavan hänelle ennenaikaisia ongelmia.

Edunvalvontavaltakirja kannattaa siis laatia/laadituttaa mieluummin ”liian aikaisin” kuin liian myöhään.

Elma Haavisto, asianajaja